Me elämme ajassa, jossa pysähtyminen tuntuu väärältä ja jopa heikkoudelta. Kalenterit täyttyvät, tehtävälistat pitenevät ja hiljaisuus koetaan helposti tehottomuutena. Meille opetetaan jaksamaan, venymään ja menemään vielä vähän pidemmälle – vaikka keho ja mieli kuiskivat jo toista.
Luonani käy paljon asiakkaita joiden kanssa keskustellaan toki monistakin asioista, mutta yksi suurimpia aiheita on itsensä arvostaminen. Miten näet itsesi? Arvostatko kaikki muut itseäsi ylemmälle, annat heille kenties kaiken, elät heidän kauttaan, yrität tukea ja kannatella, ehkäpä jopa itsesi unohtaen.
Ennen huomasin useinkin pahoittelevani herkkyyttäni, kun helposti herkistyin milloin mihinkin asiaan liittyen, ja kyyneleet saattoivat tulla silmiini niin onnesta ja ilosta kuin empaattisesti esimerkiksi toisen surusta. " Anteeksi ku mie tälleen vetistelen, mie oon nii pirun herkkä "
Monesti juurikin silloin kun luulet kaiken olevan hyvin, että nyt asiat lähtevät rullaamaan, todellisuus iskee ja huomaatkin matkan olevan vielä ihan kesken.
Tällöin tärkeää on ettei lannostu, vaan muistaa, että elämä todellakin on yksi iso opinahjo, ihan meillä kaikilla. Jokaisen täytyy käydä tietyt asiat läpi, milä se meistä kullakin on karmaan...
Visualisoinnista ei nimittäin turhaa puhuta, se mitä manifestoit, sitä saat. Ja jos manifestointisi on negatiivissävytteinen, ymmärtäähän sen mikä lopputulema silloin on.
Sain 48 vuotiaana ADHD diagnoosin.!🙄
Virallinen diagnoosi taitaa kuulua selkeä ADHD, painottuen vahva asteisesta ADD-piirteisen aktivaatio tarkkaavuusongelman tyyppipiirteisiin. Tai jotain siihen suuntaan..🙄
Mietteitä omasta elämästä ja kasvusta itseen..
”Henkiparannuksella tarkoitetaan energiahoitomuotoa, jossa henkiparantaja kanavoi universaaleista lähteistä tulevia parannusenergioita hoidettavalle.
Näitä asioita en halua nähdä tv:stä tai lukea lehdistä. Mutta silti niiltä ei voi ummistaa silmiään. Ei kääntää selkäänsä ja ajatella, että sillä tavalla kaikki vain katoaa.
