ADHD/ ADD, minullako?

Sain 48 vuotiaana ADHD diagnoosin.!🙄
Virallinen diagnoosi taitaa kuulua selkeä ADHD, painottuen vahva asteisesta ADD-piirteisen aktivaatio tarkkaavuusongelman tyyppipiirteisiin. Tai jotain siihen suuntaan..🙄

Heh, en tuu kyllä ikinä muistamaan tuota ulkoa!😅

Saattaa siis vaan kuvitella kuinka mielessä seilasi silloin paljon ja monenlaista!

Päälimmäisenä ajatuksissa tavallaan helpotus. Yhtäkkiä tuntuu että moni asia on selventynyt, on helpompi ymmärtää itseään kuinka toimii eri tilanteissa milläkin tavalla ja miksi.

Toisekseen tässä tilanteessa olisi myös helppoa katkeroitua. Pakostakin miettii, kuinka erilaista elämä olisi voinut olla jos diagnoosin olisi saanut aiemmin. Mahdollinen lääkehoito aloitettu, jaksaminen olisi ollut parempaa ja ymmärrys omaan tekemiseen. Apua olisi ollut saatavilla, ja työpaikallakin tähän olisi voitu suhtautua hyödyntäen oikeita asioita. ADD ihmiset ovat nimittäin erittäin omistautuneita ja tunnollisia tekijöitä kun työ vaan on mielekästä ja mukavaa. Ja kun kaikenlainen keskittyminen vaatii niin hirveän paljon enemmän voimia ja töitä, voitaisiin loppuun palamisen riskit minimoida, kun otettaisiin yksilölliset tekijät huomioon.

Se, miksi halusin tuoda tämän nyt esille on, että tiedän monen muunkin potevan vastaavanlaisia ongelmia. Silloin kun itse olen ollut nuori ei ADHDsta tiedetty juuri mitään, saatikka sen erilaisista variaatioista. Siksi tänä päivänä hyvin moni aikuinen saakin ADHD/ADD diagnoosin. Tämä kun on nääs osittain perinnöllistä. Omat tutkimukseni käynnistyivät kun pojalla todettiin ADD.